Alkutilanne

Hallitusohjelman 2019 tavoitteissa todetaan, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta. Tämä edellyttää nopeutettuja päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla sekä hiilinielujen vahvistamista. Kemiönsaaressa kasvihuonekaasupäästöjen kehitys on ollut myönteistä viimeisten 15 vuoden aikana, mikä johtuu pääasiassa raskaan teollisuuden vähentymisestä 2010-luvun alussa (Kuva 1). Tällä hetkellä tieliikenne, maatalous ja työkoneet ovat Kemiönsaaressa suurimmat kasvihuonekaasujen lähteet. Niiden osuus päästöistä on lähes 50 prosenttia (Kuva 2).

Henkilöautojen osuus tieliikenteen kokonaispäästöistä Kemiönsaaren alueella on suuri: päästöistä 62 % on henkilöautoista ja 38 % raskaasta liikenteestä. Kansallisella tasolla Suomen tavoitteena on puolittaa tieliikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Kunnat voivat vaikuttaa tähän kehittämällä kevyen ja julkisen liikenteen houkuttelevuutta ja edistämällä autokannan uudistamista. Vähäpäästöisten ajoneuvojen määrän lisäämiseksi kunta voi kehittää infrastruktuuriaan esimerkiksi lisäämällä sähköautojen latausasemien määrää. Tällä hetkellä Kemiönsaaressa on julkisia latausasemia viidessä eri paikassa, kaikki yksityisten toimijoiden ylläpitämiä.

Maatalouden päästöt ovat peräisin pääasiassa eläinten ruoansulatuksessa muodostuvasta metaanista ja dityppioksidista sekä lannan käsittelystä ja typen muuntumisesta maaperässä. Kansallisella tasolla maatalouden päästöt muodostavat 10 % Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Kemiönsaaressa osuus on suuren peltoalan takia paljon suurempi, 18 %. Suuri osa Kemiönsaaressa viljellystä viljasta käytetään saaren ulkopuolella, mutta nykyisten laskentamallien mukaan päästökuormitus lasketaan sen mukaan, missä päästöt syntyvät, ei siellä, missä lopputuotteet käytetään. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat pysyneet Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana samalla tasolla, niin myös Kemiönsaaressa. Peltoviljely on Kemiönsaaren suurin maatalouden muoto: Kemiönsaaressa 85 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin viljelysmailta ja vain 15 % eläinten ruoansulatuksesta ja lannasta.

Maatalouden ympäristövaikutuksia säännellään jo lainsäädännöllä sekä kansallisella että EU:n tasolla, mm. CAP-ohjelman kautta. Maataloudessa noudatetaan CAP-ohjelmaa, LFA-ohjelmaa sekä ympäristöministeriön ja EU:n laatimaa ympäristöohjelmaa. Sen lisäksi maatalouden toimintaa ohjataan täydentävien ehtojen ja nitraattidirektiivin avulla. Liittymisaste ympäristöministeriön ympäristöohjelmaan on yli 95 prosenttia. Maatalous voi olla tehokas väline ilmastonmuutoksen torjunnassa – se voi auttaa vähentämään hiilidioksidin määrää ilmakehässä ja hidastaa ilmastonmuutosta, kun käytetään sellaisia viljelykäytäntöjä, jotka edistävät orgaanisen aineksen varastoitumista maaperään. Typpeä sitovien kasvien käyttö teollisten lannoitteiden sijasta voi vähentää lannoiteteollisuuden päästöjä.

Metsät ja kestävä metsätalous toimivat tehokkaana hiilinieluna; eri laskelmien mukaan metsät sitovat 30–60 prosenttia Suomen vuotuisista CO2e-päästöistä. Kestävästi hoidetuissa metsissä myös itse maaperä toimii suurena hiilinieluna, ja jättämällä metsiin kuollutta puuta kerääntynyt hiili sitoutuu maaperään pitkäksi aikaa.

Öljylämmityksen osuuden kasvihuonekaasupäästöistä voidaan odottaa tulevina vuosina pienenevän nopeasti valtion myöntämien erilaisten suorien rahoitustukien ansiosta

Kemiönsaari on jäsen riippumattomassa CO2-raportti.fi-palvelussa, joka koostaa ja julkaisee viikoittaisia ja vuosittaisia kasvihuonekaasupäästötilastoja. Hiilidioksiditilastot ovat myös yleisön saatavilla osoitteessa www.co2-raportti.fi

CO2-raportin mukaan Kemiönsaaren kokonaiskasvihuonepäästöt asukasta kohti ovat hieman alle maan keskiarvon: Kemiönsaaren asukaskohtaiset päästöt olivat 5,7 tonnia CO2e vuonna 2020, kun maan keskiarvo oli 5,8 tonnia CO2e. Kemiönsaaren sähkönkäytön päästöt olivat 0,5 tonnia CO2e/asukas vuonna 2020, mikä on 50 % enemmän kuin maan keskiarvo. Tämä selittyy kunnan vapaa-ajan asuntojen suurella määrällä: niitä ei lasketa mukaan asukaslukuun, mutta niiden sähkönkulutus sisältyy päästöihin.

Högsåran tuulivoimapuisto tuotti vuonna 2020 sähköä 15 GWh, mikä vastaa 17 % Kemiönsaaren kokonaissähkönkulutuksesta. Laskennallisesti tämä vähensi Kemiönsaaren kasvihuonepäästöjä 1 100 tonnilla CO2e, mikä vastaa 0,15 tonnia CO2e asukasta kohden.

Ilmastonmuutos ja ihmisen vaikutus ovat johtaneet luonnon monimuotoisuuden eli eri lajien määrän vähenemiseen luonnossa. Ympäristöministeriön vuonna 2019 tekemän kartoituksen mukaan 11,9 % kaikista kartoitetuista lajeista oli Suomessa uhanalaisia. Trendi on selvästi kasvava, sillä uhanalaisten lajien määrä on lisääntynyt 13 % edellisestä, vuonna 2010 tehdystä kartoituksesta. Kartoitus kattaa eläimet, hyönteiset, kasvit ja sienet.

Suurin osa uhanalaisista lajeista elää metsissä (31,2 %) sekä kulttuuriympäristöissä ja muissa ihmisen toiminnan muuttamissa ympäristöissä (24,4 %). Tärkeimpiä syitä luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ovat metsien muutokset, jotka johtuvat metsänhoidosta, vanhojen metsien ja kuolleen puun häviämisestä sekä avoimien elinympäristöjen umpeenkasvusta. Pölyttävien hyönteisten vähenemiseen ja sen vaikutukseen viljelykasveihin on viime aikoina kiinnitetty paljon huomiota.

Haitalliset vieraslajit; kasvit ja eläimet, eli sellaiset lajit, jotka eivät kuulu luonnonympäristöömme mutta ovat ihmisen toiminnan seurauksena levinneet uusiin ympäristöihin, muodostavat myös uhkan luonnon monimuotoisuudelle. Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän unionin luetteloon kuuluvan tai kansallisesti merkityksellisen haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle.

Kemiönsaaressa metsää on käytetty aktiivisesti talousmetsänä, mutta erityisesti eteläosissa ja saaristossa on edelleen yli 80-vuotiaita metsäalueita. Kemiönsaaren alueella on myös 9,8 km2 kartoitettuja kulttuuribiotooppeja, ja niistä 6,8 km2 on kartoituksen mukaan hoidettuja.

Suomen ekologisesti merkittävinä merenalaisina ympäristöinä pidetään neljää merialuetta Kemiönsaaren alueella: Salpausselkä III -hiekkaharju Ölmosin länsipuolella, Högsåran syvänne, ulkosaaristo ja Halikon lahti. Kemiönsaaren vesialueella on myös monia tärkeitä lisääntymisalueita eri kalalajeille – esimerkiksi kuhalle, ahvenelle ja hauelle – kuten Lappdalsfjärden, Norrlångviken, Västanfjärdsviken ja Norrfjärden.

Kemiönsaaressa on suojeltuja alueita yhteensä 180 km² maalla ja merellä. Tästä maa-aluetta on 32 km², mikä vastaa 4,6:ta prosenttia kunnan kokonaispinta-alasta. Tämän lisäksi Kemiönsaaressa on 900 km² Natura 2000 -alueita. Niistä maaaluetta on 33 km². Osa yksityisistä ja valtion suojelualueista on myös mukana Natura 2000 -alueissa (Kuva 3). Saaristomeren kansallispuisto sisältyy valtion suojelemiin alueisiin.

Nykyinen lainsäädäntö ei yksinään tarjoa riittävää suojelua luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, vaan tarvitaan myös alueiden vapaaehtoista suojelua, jotta eri lajeille voidaan taata riittävät elinympäristöt. Rahoitus suojelulle tulee olla varattuna.

Alueiden suojelu ei ole ainoa tapa lisätä luonnon monimuotoisuutta. Hyvin hoidetut metsät, laitumet, kosteikot, niityt, istutukset jne. edistävät luonnon monimuotoisuutta, mutta ihmisten on silti mahdollista käyttää niitä. Joissakin tapauksissa tämä voi olla tehokkaampaa kuin varsinainen suojelu. Valtion ympäristötukia käytetään jo nyt ympäristökuormituksen vähentämiseen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen maa- ja metsätalouden alalla.

Yksinkertaisin ja tehokkain tapa torjua luonnon monimuotoisuuden vähenemistä on varmistaa, että luonnonympäristössämme on riittävästi lajeille luontaisia elinympäristöjä.

Itämeri lasketaan yhdeksi maailman saastuneimmista meristä. Suurin ongelma on liiallinen lannoitus, joka näkyy leväkukintojen lisääntymisenä sekä merenpohjan hapettomina ja kuolleina alueina. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio HELCOM listasi vuonna 1992 162 ns. hot spot -aluetta, jotka ovat Itämeren suurimpia kuormituslähteitä. Suomen ainoa jäljellä oleva hot spot on Saaristomeren valuma-alueen maatalouden kuormitus. Valuma-alueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen vesistöalueet (Aurajoki, Paimionjoki, Salon seutu ja Saaristomeri) ja Satakunnan vesistöalueet (Eurajoki, Lapinjoki, Karvianjoki, Kokemäenjoki ja Selkämeri). Hallitus päätti vuonna 2021 uudesta tiekartasta, jonka tavoitteena on Saaristomeren alueen maatalouskuormituksen poistaminen Itämeren pahimpien kuormittajien listalta. Tiekartta sisältää 10 toimenpidettä, joilla pyritään poistamaan Saaristomeri hot spot -listalta vuoteen 2027 mennessä.

Liikalannoituksen päätekijöitä ovat fosfori ja typpi, joita kertyy mereen eri lähteistä. Saaristomeren osalta niiden pääasiallinen lähde on peltoviljely: vuosina 2010–2020 peltoviljelyn osuus Saaristomeren typpikuormituksesta oli 56 % (4 020 tonnia/vuosi) ja fosforikuormituksesta 68 % (328 tonnia/vuosi (Kuva 4). Jätevesien osuus koko saaristomeren kuormituksesta on pienentynyt tehokkaampien puhdistamojen ja haja-asutusalueiden jätevedenpuhdistusta koskevien tiukempien vaatimusten ansiosta.

Kemiönsaarta ympäröivien merialueiden ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi lukuun ottamatta Norrfjärden, Bergholmsfjärden, Norrlångviken sekä Kemiönsaaren pohjois- ja koillispuolella sijaitsevia merialueita.

Järvien ekologinen tila on parempi. Niiden ekologinen tila luokitellaan joko erinomaiseksi tai hyväksi (Kuva 5). Valonia on hiljattain kartoittanut Kemiönsaaren puroja. Kartoituksessa havaittiin sekä kunnostustarpeita että hyvässä luonnontilaisessa kunnossa olevia osia. Sunnanjoella havaittiin villejä meritaimenia.

Maaperän hyvä rakenne ja toimiva ojitus vähentävät vesistökuormitusta yhdessä kestävien viljelykäytäntöjen kanssa. Viljelijät osallistuvat aktiivisesti vesistöjen parannustoimiin esimerkiksi vapaaehtoisten ympäristötuki- ja korvausohjelmien sekä erilaisten hankkeiden kautta. Toimenpidelistaan kuuluu monia vesistöjen kuormitusriskiä vähentäviä toimenpiteitä, kuten lannoitusmäärien täsmentäminen, peltojen rakennekalkki-, kuitu- ja kipsikäsittely, talviaikainen kasvipeitteisyys, kerääjäkasvit, lannan levitystoimenpiteet, salaojitus, suojavyöhykkeet ja kosteikot.

Suomen osuus Itämeren fosforikuormituksesta vuonna 2018 oli noin 11 % ja typpikuormituksesta noin 9 %. Kalastuselinkeino, erityisesti Itämeren luonnonvaraisten kalojen pyynti, on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää merten ravinteita. Vuonna 2013 Suomen kalatalous poisti Itämerestä 570 tonnia fosforia ja 3 000 tonnia typpeä. Suurin osa tästä saaliista koostui silakasta ja kilohailista. Itämeren kalojen, erityisesti särkikalojen, kalastuksen lisääminen Kemiönsaaren vesillä voisi auttaa vähentämään rehevöitymistä. Vesikasvien niitto on toinen tapa poistaa ravinteita merestä, jos vain biomassaa ei jätetä rannalle tai veteen. Näillä osa-alueilla voi olla kehityspotentiaalia työpaikkojen ja uusien paikallisten arvoketjujen luomiseksi Kemiönsaaressa, ja samalla päästäisiin vähentämään meren ravinteita.